1. Kun olet saanut suruviestin

1. Saat surra omalla tavallasi.

Annathan itsellesi aikaa ja tilaa surra. Ihmiset reagoivat suruun ja menetykseen monin eri tavoin. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa surra. Toinen ei voi lakata itkemästä, toista ei itketä lainkaan. Joku ihmettelee, kuinka maailma ympärillä jatkaa arkeaan, vaikka omassa elämässä kaikki tuntuu pysähtyneen. Toisen valtaa epäusko, ja tuntuu, että läheisen kuolema olisi unta tai väärinkäsitystä. Kolmas ei aluksi tunne yhtään mitään: olo tuntuu tyhjältä, mikään itsessä ei liikahda. Syvällä mielessä saattaa elää myös helpotuksen tunne varsinkin, jos kuolema päätti pitkän tai vaikean sairauden. Joskus suru tuntuu fyysisinä oireina, kuten paleluna, kipuna, pahoinvointina tai ahdistuksena. Suru saattaa myös lamaannuttaa, jolloin pienetkin asiat, kuten kahvin keittäminen vain yhtä juojaa varten, voivat tuntua täysin mahdottomilta tehtäviltä. Myös suuttumus ja viha tapahtunutta kohtaan on normaalia.

2. Käytä muistilistoja.

Surun käsittely vie energiaa ja muistikapasiteettia. Tee siis käytännön asioista listoja. On hyvä avata heti aluksi muistikirja tai vaikka tiedosto, johon merkitsee eri paikoista saamiaan tietoja ja päivämääriä. Voit myös pyytää neuvoja ystäviltä ja tuttavilta, jotka ovat äskettäin huolehtineet omaisensa hautajaisjärjestelyistä.

3. Pyydä itsellesi tukea.

Hautajaisten järjestämisen voi uskoa hautaustoimiston huomaan. He huolehtivat käytännön asioista hienotunteisesti ja sujuvasti. Myös seurakunnasta saat käytännön apua järjestelyihin. Seurakunta tarjoaa myös keskusteluapua. Jos et halua ottaa yhteyttä kirkkoon, voit pyytää tukihenkilöä esimerkiksi paikalliselta SPR:n osastolta tai erilaisilta järjestöiltä. Syöpäyhdistykset järjestävät myös jonkin verran vertaistukitoimintaa läheisensä menettäneille. Luota myös suvun ja ystävien tukeen. Erilaiset yhdistykset ja seurakunnat järjestävät sururyhmiä, joissa menetyksestä ja surusta voi keskustella saman kokeneiden ja ammattiohjaajan kanssa.

Näiltä tahoilta voit hakea apua ja tukea:

4. Läheisen muistaminen lohduttaa.

On luonnollista kaivata itselleen rakasta ihmistä, joka on kuollut. Yhtä ainoaa tapaa ikävöidä tai osoittaa kaipuutaan ei ole olemassa. Vainajan muistaminen voi auttaa surun keskellä. Iloiset ja surulliset muistot nousevat sikin sokin esiin eri tilanteissa. Niille on hyvä varata tilaa. Jonkun toisen kertomat muistot voivat tuntua itsellekin kuin kultahipuilta, aarteilta, jotka pitävät rakasta yhä lähellä. Muisteluhetkien järjestäminen on osa surutyötä. Yksi kirjoittaa runon, toinen kokoaa muistoalbumin, kolmas lähtee pitkälle vaellukselle tai rakentaa kesämökille kauniin kivipaaden. Yhteisen muistelusivun tekeminen toisten kaipaavien kanssa yhdessä voi antaa voimaa ja auttaa hyväksymään menetyksen pysyvyyden.

5. Usko tulevaan.

Vaikka läheinen on jatkuvasti ajatuksissa, syvinkin suru lievenee ajan kuluessa ja uusi arki asettuu vähitellen uomiinsa. On tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta: nukkua, syödä hyvin ja liikkua ulkona. On aivan oikein karsia tekemisiään ja velvollisuuksiaan surun aikaan. Sukulaisten, ystävien ja kavereiden puoleen kannattaa kääntyä, kun tarvitsee seuraa tai kuuntelijaa. Myös vertaistukiryhmistä ja keskusteluavusta voi olla apua.

Mitä tehdä, jos läheinen kuolee kotona?

Soita terveyskeskuksen päivystykseen. Jos vainaja on ollut hoidossa viimeisen sairautensa aikana, on hänen kuolemastaan ilmoitettava viipymättä häntä hoitaneelle lääkärille. Päivystyksestä tieto menee toiselle terveyskeskuksen lääkärille, jos omaa lääkäriä ei tavoiteta. Kuolemasta voi vaihtoehtoisesti ilmoittaa hätänumeroon 112. Tällöin puhelu ohjautuu poliisille, joka ilmoittaa asiasta terveyskeskuslääkärille.

Mitä tehdä, jos yllättäen löydät jonkun kuolleena?

Jos löydät omaisesi tai muun henkilön yllättäen kuolleena, ilmoita asiasta numeroon 112 poliisille, joka huolehtii tarvittaessa kuolinsyyn selvittämisestä ja tiedon välittämisestä eteenpäin.

2. Viranomaisasiat läheisen kuoleman jälkeen

Kun läheinen kuolee, viranomaisasioiden hoitaminen voi tuntua vaikealta ja merkityksettömältä suuren menetyksen edessä. Tarvitset kuitenkin joitakin viranomaisdokumentteja, jotta voit alkaa hoitaa läheisesi asioita kuoleman jälkeen.

Näitä viranomaispapereita tarvitset ennen hautajaisia

Näitä viranomaispapereita tarvitset hautajaisten jälkeen

Miten testamentti tehdään?

Testamentin voi periaatteessa laatia kuka tahansa, mutta jos perintö- ja testamenttioikeuteen ja verotukseen liittyvät kysymykset eivät ole tuttuja, on hyvä käyttää asiantuntijan apua. Testamentti on tehtävä kirjallisesti ja lain vaatimia muotomääräyksiä on noudatettava, jotta siitä tulisi pätevä.

Testamentti voidaan sen säilyttämisen varmistamiseksi tehdä kahtena kappaleena, joita säilytetään eri paikoissa, esimerkiksi pankin tallelokerossa ja kotona. Mikäli testamentti tuhoutuu, katoaa tai sellaista ei löydetä, ei testamentti ole voimassa saajansa hyväksi.

3. Läheisen kuolemasta tiedottaminen

Kun läheinen kuolee, omaisten on ilmoitettava asiasta monelle taholle. Surun keskellä voi olla vaikeaa hahmottaa, ketkä kaikki tiedon tarvitsevat. Alla on lista, joka helpottaa kuolemasta tiedottamista ja siihen liittyvien asioiden hoitamista.

Läheiset ja perilliset

Työnantaja

Taloyhtiö

Vuokranantaja

Pankki

Kela

Posti

Vakuutusyhtiö

Sähkö-, vesi- ja jätehuoltosopimukset

Kotiin tilatut palvelut

Yhdistykset ja järjestöt

Lehtitilaukset

Sähköposti ja sosiaalinen media

Liittymien ja sopimusten siirto ja irtisanominen

Tulosta tästä muistilista tärkeistä tiedotettavista asioista.

Minne kaikkialle kuolemasta pitäisi ilmoittaa?

Tieto tulee nopeasti väestöjärjestelmästä seuraaville tahoille

Muista kuitenkin kontaktoida myös nämä tahot, sillä tarvitset heiltä paljon tietoa vainajan asioiden järjestelyyn.

4. Hautajaisten valmistelu

Hautajaiset kannattaa pyrkiä järjestämään mahdollisimman pian. Joskus tiedetään tarkasti, millaisia hautajaisia vainaja toivoi ja millainen hänen elämänkatsomuksensa oli. Toisinaan taas läheisten on valmisteltava kaikki vain omat tuntemuksensa lähtökohtinaan. Hyvin monenlaiset tilaisuudet voivat olla arvokkaita, koskettavia ja kauniita. Jos vainaja on kertonut hautajaisiin liittyvistä toiveistaan testamentissa tai esimerkiksi kirjeessä, tuo toiveet esiin järjestelyitä tehdessä.

Näin valmistelet läheisen hautajaiset

Kutsu koolle läheiset, jotta hautajaisjärjestelyt voidaan aloittaa.

Ota yhteyttä hautaustoimistoon.

Ota yhteyttä vainajan seurakuntaan/sovi hautauspaikka.

Kirkollisten hautajaisten järjestäminen.

Siviilihautajaisten järjestäminen.

Tee kuolinilmoitus ja muistosivu.

Varaa paikka muistotilaisuudelle ja päätä tarjoilusta.

Kutsu hautajaisvieraat siunaus-/saatto- ja muistotilaisuuteen.

Tulosta tästä muistilista hautajaisten järjestämistä varten.

Hautajaiskustannuksista vastaa kuolinpesä

Säilytä kuitit hautajaisiin liittyneistä ostoksista, jotka olet maksanut omalta tai kuolinpesän tililtä. Kuitit tarvitaan perunkirjoitusta varten. Omalta tililtäsi maksetut kulut hyvitetään sinulle perunkirjoituksen yhteydessä. Erimielisyyksien välttämiseksi kannattaa laatia kuolinpesän osakkaiden kanssa etukäteen laskelma hautajaiskustannusten suuruusluokasta.

Voiko hautajaiskustannuksiin saada avustusta?

Mikäli kuolinpesällä ei ole tarvittavia varoja hautajaisten järjestämiseen eli vainaja on varaton, omaiset tai muut läheiset voivat hakea avustusta hautajaisten järjestämiseen kunnan sosiaalitoimelta. Tarpeen vaatiessa välttämättömistä kustannuksista vastaa vainajan kotikunta. Myös ammattiliitoilla tai työnantajilla voi olla omaehtoisia hautausavustuksia.

5. Siunaus- ja muistotilaisuus

Kirkolliset hautajaiset alkavat siunaustilaisuudella ja jatkuvat muistotilaisuudella. Edesmenneen muistolle voi järjestää myös siviilihautajaiset saattohetkineen.

Kirkollinen siunaus

Siviilihautajaiset

Muistotilaisuus

Uurnan lasku

Kiitä ja kutsu jakamaan muistoja

6. Perunkirjoitus

1. Koska perunkirjoitus tulee tehdä?

Perunkirjoituksen aika on vasta hautajaisten jälkeen. Perukirja on luettelo kuolinpesän varoista ja veloista. Se on tehtävä kolmen kuukauden sisällä kuolemasta ja toimitettava verotoimistoon kuukauden sisällä perunkirjoitustilaisuudesta. Tarpeen vaatiessa verotoimistosta voi myös hakea lykkäystä kolmen kuukauden määräaikaan. Perukirjan perusteella verottaja määrää perillisten perintöveron.

2. Kuka perunkirjoitusta hoitaa?

Perunkirjoituksia hoitavat pankit, asianajo- ja lakitoimistot sekä hautaustoimistot, mutta myös yksityiset henkilöt.

3. Mitä asiakirjoja ja todistuksia tarvitaan?

Ensimmäisenä on hankittava aukoton sukuselvitys vainajan kuolemasta syntymään saakka. Tämä voi viedä aikaa, varsinkin jos vainaja on asunut useilla paikkakunnilla. Lisäksi tarvitaan virkatodistukset kaikista kuolinpesän osakkaista sekä todistukset vainajan omaisuudesta ja veloista. Jos vainajalla on testamentti, sen sisältö vaikuttaa perinnönjakoon. Rintaperillisiä ei kuitenkaan voi syrjäyttää testamentilla. Perunkirjoituksen hoitajiksi määrätään kaksi uskottua henkilöä eli kaksi oikeustoimikelpoista, täysi-ikäistä henkilöä. He eivät saa olla lähiomaisia.

4. Mitä tarkoittaa ositus?

Ennen perinnönjakoa laaditaan ositus, mikäli vainaja on ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä avio-oikeutta ole poissuljettu avioehtosopimuksella. Perunkirjoituksen yhteydessä kummankin puolison – vainajan ja lesken – varoista vähennetään tämän velat, minkä jälkeen varallisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Osituksen jälkeen kummankin varallisuus on yhtä suuri. Tästä muodostuu perittävän omaisuus, joka jaetaan perillisille.

5. Miten perilliset määräytyvät?

Mikäli testamentilla ei ole muuta määrätty, määräytyvät perilliset perintökaaren mukaan. Ensisijaisia perillisiä ovat lapset (rintaperilliset) ja heidän sijaansa tulevat lasten jälkeläiset. Jos perittävä oli avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa eikä häneltä jäänyt rintaperillisiä, perii hänet aviopuoliso tai rekisteröidyn parisuhteen toinen osapuoli. Mikäli perittävällä ei ollut puolisoa tai puoliso ei ole elossa, perivät vanhemmat ja sen jälkeen sisarukset tai heidän jälkeläisensä. Mikäli nämäkään eivät ole elossa, perivät isovanhemmat, tai jos heitä ei enää ole, heidän lapsensa. Lakisääteinen perimys katkeaa tähän, eli perittävän sedät ja tädit voivat vielä periä, mutta serkut eivät.

Perintökaaressa on erityiset säännökset lesken suojaamiseksi. Leskellä on oikeus pitää kuolinpesä jakamattomana, ellei rintaperillinen vaadi jakoa tai testamentista muuta johdu. Jakovaateesta huolimatta leskellä on aina oikeus pitää perheen yhteisenä kotina käytetty asunto ja koti-irtaimisto jakamattomana, jollei leskellä ole muuta asunnoksi sopivaa varallisuutta.

6. Miten perinnönjako tehdään?

Osakkaat voivat sopia siitä, miten jako suoritetaan. Perinnönjakokirjassa on oltava kaikkien perillisten hyväksyntä perinnönjaosta. Perinnönjakokirjaan tarvitaan kaksi ulkopuolista todistajaa. Varojen jakoa varten pankille on toimitettava perukirja, perinnönjakokirja, vainajan sukuselvitys ja perillisten virkatodistukset.

Mikäli sopimukseen ei päästä, voi kuka tahansa kuolinpesän osakkaista hakea kuolinpesään pesänselvittäjän ja -jakajan, joka huolehtii kuolinpesän selvittämisestä ja suorittaa perinnönjaon. Hakemus tällaisen henkilön määräämisestä tehdään käräjäoikeudelle.

Mikäli joku osakkaista on alaikäinen, tulee huolehtia, että hänelle on määrätty pesänselvitystä ja perinnönjakoa koskevissa asioissa edunvalvojan sijainen, mikäli se lain mukaan on tarpeen esimerkiksi huoltajan ja lapsen välisen eturistiriidan vuoksi.

Tarkempia ohjeita ja määräykset perinnön jakoon saat verottajan sivuilta.

7. Suruvuosi

Ensimmäinen vuosi läheisen kuoleman jälkeen on usein vaikein. Juhla- ja vuosipäivät, kesäloma ja tärkeät paikat, joissa kävitte yhdessä, tuovat kaikki mieleen haikeita muistoja. Saatat toivoa, että saisit jonkun merkin siitä, että läheiselläsi on kaikki hyvin.

Joskus tuntuu siltä kuin läheinen olisi yhä läsnä tutuissa paikoissa. Saatat aistia hänet istumassa tutussa tuolissaan tai kuulla toiveikkaana oven käyvän. Jokin tuoksu saattaa tuoda muiston elävänä luoksesi.

Välillä ilon hetketkin voivat herättää syyllisyyttä, koska voi tuntua siltä, ettet saisi enää olla onnellinen rakkaan kuoltua.

Kaikki surun vaiheet ovat luonnollisia, ja ne vuorottelevat edestakaisin. Seuraavat merkkipäivät ovat jo helpompia. Uusia muistoja ilman läheistä alkaa vähitellen kertyä.

Apua on tarjolla

Joskus läheisen menetyksestä ei toivu ilman tukea. Jos maailmasta katoavat kaikki värit ja arki alkaa tuntua liian raskaalta, on aika hakea apua. Voit saada suruun apua ja tukea terveysasemien mielenterveyshoitajalta tai lääkäriltä, perheneuvoloista, Suomen Mielenterveysseuran kriisipalvelusta sekä seurakunnilta. On olemassa erilaisia sururyhmiä, joissa voi jutella toisten samaan tilanteeseen joutuneiden kanssa. Ryhmiä järjestävät yhdistykset ja seurakunnat. Puhu rohkeasti myös ystäviesi kanssa surusta ja läheisesi menetykseen liittyvistä tunteista.

Toisinaan suru ikään kuin koteloituu, ja se voi tulla esiin vasta pitkänkin ajan jälkeen. Ajatus siitä, että läheisellä on nyt kaikki hyvin, eikä hän tunne enää kipuja tai tuskaa, saattaa lohduttaa. Omalle surulle ja kaipaukselle on kuitenkin annettava tilaa ja lupa tulla esiin.

Jonain päivänä huomaat surun muuttuneen haikean kiitollisiksi, valoa tuoviksi muistoiksi tärkeästä ihmisestä.

Näiltä tahoilta voit hakea apua ja tukea: